Olen itseoppinut ja intohimoinen taidemaalari. Aloitin maalausharrastukseni vuonna 2008, jolloin olin polvileikkauksen vuoksi sidottuna kotioloihin. Tanssiharrastuksen ollessa tuolloin poisluettu, oli kehitettävä jokin toinen ilmaisun kanava. Huomasin pian, että maalaamisen toiminnallinen puoli, itse maalaaminen ja siihen liittyvä aktiivisuus puhutteli minua kovasti ja nykyään maalaaminen onkin ensisijainen itseilmaisuni muoto.

          Alussa maalasin usein tauluja lähipiirille sisustuselementeiksi tai joidenkin tiettyjen toiveiden mukaisesti, minkä vuoksi vanhempi tuotanto on niin tyyliltään kuin aiheiltaan melko vaihtelevaa. Nykyäänkin käytän varioivia tekniikoita ja välineinä milloin mitäkin (pakkaustyroksia, siveltimen vartta, rättiä jne.), mutta tyylini on vakiintunut abstraktiksi ekspressionismiksi. Näille sivuille olen kuratoinut töitä, jotka vastaavat nykyistä tyyliäni. Ensisijainen syy maalaamiseeni on yksinkertaisesti se, että minusta on jollain hyvin alkukantaisella tavalla tyydyttävää levittää väriä kankaalle: roiskia sitä, sivellä sitä tai levittää sitä paksuna kerroksena palettiveitsellä tai paljain käsin. Yleensä aloitan ajatuksen raakileella, joka käsittää tiettyjä värejä, massoja ja liikettä. Se, mitä taulu tulee esittämään näyttäytyy itsestään prosessin kuluessa. Minulle taide on ensisijaisesti tunnetta, ehkä jonkinlainen sekulaarin ja tieteen arvoihin sitoituneen ihmisen yritys korvata jollekin toiselle hengellisyyden aikaan saamia tuntemuksia. Taiteen aiheuttamat vahvat tuntemukset kiinnostavat minua myös akateemisessa mielessä ja sivusin niitä osittain pro gradu -työssäni. Ehkä eläkepäivilläni palaan aiheeseen vielä väitöskirjan muodossa. Omissa töissäni pyrin kuitenkin välttämään rationalisointia.

          Inspiraation lähde on pohjaton, sillä maailma on pullollaan innostavia taitelijoita ja puhuttelevia teoksia. Renessanssin suuret mestarit, barokin taiteilijoiden ryöppyvät muodot, protestanttisten taitelijoiden minimalismi ja arkiset aiheet, impressionistien raikkaat värit ja viitteellisyys… Inspiraatiota saan taidehistorian lisäksi myös historiasta, haute couture -muodista, tieteestä, avaruudesta ja arkisestä elämästä, jonka puitteissa mielikuvitus alkaa rakentaa omia hahmojaan. Oman tyylini kannalta keskeisiä innoittajia ovat ns. New Yorkin koulukuntaan kuuluvat abstraktit ekspressionistiset taiteilijat, kuten Mark Rothko, jonka värimassojen välisten rajojen häilyvyys on jollakin tavalla suorastaan hypnoottista, Franz Kline, jonka multavalkoiset muodot vaativat huomiota dramaattisuudellaan, ja Jackson Pollock, jonka action painting -tekniikka oli yksi syy siihen, että korvasin tanssin maalaamisella. Nykytaiteilijoista ihailen Gerhard Richterin värejä ja paksuja pintoja ja toisaalta Kitty Sabatierin herkkiä ja ohuita, mutta vahvoja linjoja sekä minimalistista väripalettia ja veden käyttöä. Suomalaisesta taiteilijoista Reidar Särestöniemi on yksi suosikeistani väriensä ja paksujen maalipintojensa vuoksi.

          Taidehistoriallinen katsaus jääköön tämän pituiseksi tällä kertaa. Loppuun sopii lainaus Rothkolta:

“We thus see the artist performing a dual function: first, furthering the integrity of the process of self-expression in the language of art; and secondly, protecting the organic continuity of art in relation to its own laws. For like any organic substance, art must always be in a state of flux, the tempo being slow or fast. But it must move.

― Mark Rothko, The Artist’s Reality: Philosophies of Art

Myönnän vapaasti, että töilläni tyydytän täysin itsekästä tarvettani maalata ja ilmaista itseäni mutta näillä kotisivuilla pyrin osallistumaan myös tuohon taiteen jatkuvasti kehittyvään prosessiin. Toivottavasti lukija löytää näiltä sivuilta inspiraatiota.